Lastensuojelua kehitetään laaja-alaisesti koko maassa viidessä alueellisessa kehittämishankkeessa. Etelä-Suomessa työtä tehdään vuosina 2021-2022 Tulevaisuuden lastensuojelu- hankkeessa. Tässä blogissa me hankkeen työntekijät kuvaamme, miten systeeminen lastensuojelun toimintamalli voi voimaannuttaa sekä työntekijöitä että asiakkaita.
Lastensuojelutyön tuki vaihtelee ja työntekijät kuormittuvat
Lastensuojelua tutkinut ja kehittänyt brittiprofessori Eileen Munro on todennut, että lastensuojelussa kelvollisen palvelun (decent service) tärkein mahdollistaja on organisaatio, ei yksittäinen työntekijä. Lastensuojelutyön hyvin tunnettuja ongelmia ovat työntekijäpula ja vaihtuvuus, kiire sekä ylisuuret asiakasmäärät yhdistyneenä viranomaisrooliin kuuluvaan suureen juridiseen vastuuseen. Yhdistelmä tekee lastensuojelutyöstä varsin haastavaa, ja monilla työntekijöillä on kokemus, että työssä jäädään liian yksin kantamaan kovaa vastuuta. Kun kiire ja kuormitus nousevat liian korkeiksi ja arjen tukea puuttuu, voi työ ajautua reaktiiviseksi tulipalojen sammutteluksi. Seurauksena voi olla voimakasta työntekijöiden kokemaa riittämättömyyden tunnetta, uupumusta ja turhautumista siihen, ettei työtä voi tehdä niin hyvin kuin haluaisi.
Mikäli edellä kuvattuihin pulmiin ei yhdessä haeta ratkaisuja, voi ovi käydä usein kuntien lastensuojelutyössä. Työntekijöitä lähtee ja tilalle etsitään toistamiseen uusia. Uudetkaan työntekijät eivät jää pitkäaikaisiksi, mikäli työn organisoinnin ongelmat jatkuvat. Korkea vaihtuvuus vaikeuttaa työyhteisönä kehittymistä ja tuottaa katkoksia asiakassuhteisiin. Vaihtuvuudesta muodostuu rekrytointikuluja ja epäsuoria kustannuksia. Suurin maksaja ovat kuitenkin tukea ja suojelua tarvitsevat lapset perheineen.
Kohti hallittavaa ja palkitsevaa lastensuojelutyötä
Valviran rekisterissä on 7800 laillistettua sosiaalityöntekijää ja kunnissa 4700 sosiaalityöntekijälle tarkoitettua työpaikkaa. Yhtälö tarkoittaa, että 3100 sosiaalityöntekijää tekee jotakin muuta kuin kunnallista sosiaalityötä. Yhtälöä ei ehkä ratkaista kouluttamalla lisää sosiaalityöntekijöitä. Palkkatason nostaminen voi auttaa jonkin verran. Jos palkka olisi kohdallaan, moni muihin töihin siirtynyt sosiaalityöntekijä voisi harkita asiakastyöhön palaamista. Ydinkysymys on, miten vaativa työ ja sille tarjottava arjen tuki pitäisi organisoida, jotta sosiaalityöstä ja ihmisten kohtaamisesta innostuneet työntekijät voisivat kokea työnsä riittävän hallittavaksi ja palkitsevaksi.
Työn merkityksellisyydestä ei lastensuojelutyössä ole vajetta – alalle tulleet ja siellä pidempään pysyvät työntekijät kokevat työnsä usein erittäin merkittäväksi ja omien arvojensa mukaiseksi. Työ haastaa ja opettaa joka päivä jotakin uutta. Se vaatii laaja-alaista palvelujärjestelmän ja lainsäädännön tuntemusta ja kykyä kanavoida tätä osaamista asiakkaiden hyväksi. Se vaatii erittäin hyviä sosiaalisia- ja yhteistyötaitoja, kykyä ammatilliseen harkintaan ja itsereflektioon, tutkimus- ja teoriatietoon perehtyneisyyttä ja monenlaisten perheiden elämässä vaikuttavien sosiaalisten, psykologisten ja terveydellisten ilmiöiden tuntemusta. Vaativaan työhön opitaan vähitellen työkokemuksen myötä hyvän ja tukea tarjoavan työyhteisön tuella.
Systeeminen lastensuojelun toimintamalli ei ratkaise kaikkia lastensuojelun ongelmia, mutta mallia on kehitetty ja kokeiltu jo useiden vuosien ajan. Kokemuksia alkaa jo olla siitä, että malli tarjoaa vaativan työn tueksi ja asiakkaiden osallisuuden varmistamiseksi toimivia rakenteita ja perustellun työotteen. Nostamme tästä esiin muutamia esimerkkejä.
Systeeminen toimintamalli vahvistaa työtyötyytyväisyyttä ja asiakaskokemuksia
Kokeneet lastensuojelun kehittäjät Petra Ahonen ja Marketta Raivio ovat tehneet kyselyn satakuntalaisille lastensuojelun sosiaalityöntekijöille heidän kokemuksistaan systeemisestä toimintamallista. Systeemisissä tiimeissä toimivat työntekijät kokivat lähiesimiehen tunnistavan hyvin työn vaativuuden koska esimiehet toimivat systeemisisissä tiimeissä konsultoivina sosiaalityöntekijöinä. Työntekijät kokivat systeemisen työotteen tuoneen asiakastyöhön enemmän läpinäkyvyyttä ja kuulluksi tulemista, mikä näkyy asiakkaiden myönteisempänä suhtautumisena lastensuojelutyöhön. Asiakkaiden myönteiset kokemukset liittyivät työntekijöiden mielestä suhdeperustaiseen työskentelyyn – suhteen rakentamiseen, yhteistyöhön ja aitoon välittämiseen. Työntekijöiden vastauksissa tuli vahvasti esiin, että työtyytyväisyys on lisääntynyt systeemisen toimintamallin myötä. Mahdollisuus jakaa vaikeita asioita, tiimin tuki ja mahdollisuus paneutua asiakkaiden asioihin syvällisemmin olivat tekijöitä vahvistuneen työtyytyväisyyden takana. Tärkeää mallissa on myös tukirakenne, joka mahdollistaa työntekijälle asiakastyöhön keskittymisen vaikeissakin tilanteissa. Vastaavia kokemuksia on myös muualta maasta.
Espoossa työote alkaa jo vakiintua
Espoon lastensuojelussa on neljä avohuollon aluetoimistoa, joissa kussakin on 3 systeemistä tiimiä sekä 2-3 johtavaa sosiaalityöntekijää, jotka toimivat konsultoivina sosiaalityöntekijöinä tiimeissä. Lisäksi Espoon lastensuojeluun kuuluvat perhe-, laitos- ja jälkihuollon tiimit, joilla kullakin on oma johtava sosiaalityöntekijä. Kaikkiaan Espoossa on 15 lastensuojelun systeemistä tiimiä ja niiden tukena kaksi perheterapeuttia. Toiminnassa on päästy pilottivaiheesta kohti työotteen vakiinnuttamista.
Systeemisen lastensuojelun pilotointi alkoi Espoossa vuonna 2018. Avohuollon tiimit koulutettiin vuonna 2018 ja perhe-, laitos- ja jälkihuollon tiimit vuonna 2019. Espoossa ei ole kyetty ottamaan käyttöön kaikkia systeemisen lastensuojelun toimintamallin mukaisia elementtejä. Kaikissa tiimeissä ei ole koordinaattoria, eikä asiakasmäärän vuoksi kaikkia asiakkaita pystytä käsittelemään tiimien viikkokokouksissa. Myöskään ajatus tiimien jakamista yhteisistä asiakkaista ei toteudu vielä täysin mallin mukaisesti. Tavoitteena kuitenkin on, että kaikki työntekijät osallistuvat viikkokokouksiin ja oppivat omien ja toisten tiimiläisten asiakasprosesseista. Kun asiakastilanteita pohditaan yhdessä viikkokokouksissa, työotetta opitaan soveltamaan vähitellen laajasti asiakkaiden tilanteisiin. Vaikka kaikkia systeemisen toimintanallin elementtejä ei ole päästy viemään käytäntöön, Espoossa tehtyyn systeemistä työotetta koskevaan kyselyyn vastanneista avohuollon työntekijöistä 83 % piti systeemistä työotetta hyödyllisenä tai erittäin hyödyllisenä ja 12 % hieman hyödyllisenä. Lisäksi 95 % vastaajista piti perheterapeutin tukea tiimien viikkokokouksissa erittäin hyödyllisenä tai hyödyllisenä.
Viikkokokous koetaan tärkeäksi arjen tukirakenteeksi
Viikkokokous ja perheterapeutin osallistuminen siihen näyttää olevan erittäin tärkeä systeemisen työotteen tuki. Espoon kyselyyn vastanneista 39 % kokee työskentelevänsä hyvin tai melko systeemisesti myös niiden asiakkaiden kanssa, joiden tilannetta ei ole käsitelty viikkokokouksessa. 46 % kokee, että systeeminen työote toteutuu jonkin verran myös sellaisten asiakkaiden kohdalla, jotka eivät ole olleet käsittelyssä viikkokokouksissa. Lastensuojelun perustehtävän kannalta tärkeä tieto on, että systeemisessä työskentelyssä käsitellään tehokkaasti lapseen kohdistuvaa riskiä ja riskiin liittyvää epävarmuutta. Myös verkostotyön koetaan sujuvan hyvin.
Asiakkaiden kokemuksissa korostuu kuulluksi tuleminen
Espoon kyselyssä kokemuksia työotteesta kysyttiin myös asiakkailta. Asiakkaiden kokemukset systeemisten tiimien viikkokokouksista ovat hyvin myönteisiä, vaikkakin työtapa on tuntunut perinteiseen työskentelyyn verrattuna uudenlaiselta. Keskeistä myönteisissä kokemuksissa oli kokemus kuulluksi tulemisesta ja kokemus, että oma tilanne on otettu vakavasti. Iso osallistujamäärä viikkokokouksissa on arveluttanut monia etukäteen. Kuitenkin kokoukset ovat olleet sekä asiakaslapsille ja -nuorille että heidän vanhemmilleen hyviä kokemuksia, joissa he kokivat tulleensa kuulluiksi. Tiimikokouksen hyvä suunnittelu ja turvallinen ilmapiiri on rohkaissut myös tiimeihin osallistuneita nuoria puhumaan asioistaan avoimesti.
Monet vanhemmat ovat kokeneet luottamuksen lastensuojeluun kasvaneen systeemiseen tiimikokoukseen osallistumisen myötä. Lastensuojelusta on tullut helpommin lähestyttävää ja vähemmän pelottavaa. Sosiaalityöntekijöiden mukaan työskentely asiakkaiden kanssa on helpottunut viikkokokouksen jälkeen, kun luottamus lastensuojeluun on kasvanut. Osa vanhemmista kertoi, että luottamus kasvoi koko tiimiin. Myös se koettiin hyvänä, että työntekijän vaihtuessa uusi työntekijä oli mahdollista saada jo tutuksi tulleesta tiimistä.
Tiimikokoukset olivat olleet monille asiakkaille voimaannuttavia kokemuksia. Ytimessä on ollut kokemus arvostavasta vuorovaikutuksesta viikkokokouksessa.
”Tyttärelle tämä oli tärkeä asia ja hän on ollut jälkikäteen iloinen tästä tiimistä…se tuntui hänestä kivalta, kun sosiaalityöntekijä antoi ihanaa palautetta…Voisin ihan väittää, että sosiaalityöntekijän huomiointi tyttärelle voimaannutti tyttöä aivan erityisesti.”
”Mulle jäi mieleen, että meidän perheestä puhuttiin nätisti, se kosketti mua. Musta tuntui sen tiimin jälkeen, että voin paremmin, tuli vähän toivoa lisää.”
Tulevaisuuden lastensuojelu -hanke tukee systeemisen työotteen juurruttamista
Tulevaisuuden lastensuojelu -hanke tukee systeemisen lastensuojelun työotteen ja toimintamallin juurruttamista koko Etelä-Suomen YTA-alueella vuosina 2021-2022. Sosiaalitaito on mukana hankkeessa yhtenä taustaorganisaationa kolmen muun osaamiskeskuksen ja Lastensuojelun keskusliiton kanssa.
Hankkeessa tehdään sekä hanketasoista että alueellista työtä. Länsi- ja Keski-Uudenmaan alueen työntekijöillä on hankkeen aikana, kahden vuoden ajan mahdollisuus tukea alueen tiimejä ja esimiehiä hyvin konkreettisesti systeemisen työotteen vahvistamisessa.
Työntekijät jalkautuvat alueella toimivien systeemisten tiimien keskustelukumppaniksi käymään dialogia arjen haasteista ja systeemisen työotteen avaamista mahdollisuuksista. Koko hankkeen tasolla verkostoidaan lastensuojelun toimijoita ammattiryhmittäin. Konsultoiville sosiaalityöntekijöille ja perheterapeuteille on perustettu omat YTA-tasoiset alueelliset verkostonsa. Alueen organisaatioiden edustajia on kutsuttu mukaan koordinaatiorakenteisiin, joiden on tarkoitus jäädä pysyvästi tukemaan alueen toimijoita.
Lisäksi hanke järjestää sekä perus- että täydennyskoulutuksia systeemisen toimintamallin käyttöönoton tueksi ja kehittää verkostotyötä systeemisellä otteella esimerkiksi koulun ja päihdehuollon toimijoiden kanssa.
Länsi-Uudellamaalla Tulevaisuuden lastensuojelu -hanke tekee myös tiivistä yhteistyötä perhekeskusta kehittävän rinnakkaisen hankkeen kanssa esimiesten kouluttamiseksi työotteeseen kaikissa alueen perhekeskustoiminnoissa. Kun systeemistä työotetta työstetään sekä ruohonjuuritasolla tiimien kanssa että johdon tasolla ja esimiesten verkostoissa, päästään parhaiten etenemään kohti systeemistä työotetta ja toimintakulttuuria hyvinvointialuetasoisesti kaikissa lasten, nuorten ja perheiden palveluissa yli toiminto- ja organisaatiorajojen.
Teksti:
Päivi Petrelius, Jaana Ryynänen, Veronica Lundqvist ja Vappu Koskinen
Kirjoittajat ovat Tulevaisuuden lastensuojelu -hankkeen työntekijöitä. Heiltä saa mielellään kysyä lisää hankkeesta:
paivi.petrelius@sosiaalitaito.fi
vappu.koskinen@sosiaalitaito.fi
Lähteet:
Jaana Ryynänen & Virpi Heinola (2021): Kokemuksia systeemisen otteen kehittämisestä ja asiakkaan osallistumisesta tiimeihin Espoon lastensuojelussa. Teoksessa Päivi Petrelius, Laura Yliruka & Nanna Miettunen (toim.) Systeemisiä kokeiluja – kohti jatkuvaa yhdessä oppimista. THL. Työpaperi 7/2021.
Petra Ahonen & Marketta Raivio (2021): ”Annan vielä tämän mahdollisuuden lastensuojelulle.” Teoksessa Päivi Petrelius, Laura Yliruka & Nanna Miettunen (toim.) Systeemisiä kokeiluja – kohti jatkuvaa yhdessä oppimista. THL. Työpaperi 7/2021.
