Artikkeli

Systeemisiä näkökulmia lastensuojelun arviointiin

By kesäkuu 8, 2021No Comments

Miten ihmisistä ja esineistä tietäminen eroavat toisistaan? Miten yksilöiden eriarvoisuus heijastuu heidän asemaansa tiedon subjekteina, tietäjinä. Millaisia tiedollisia asemia lapset ja perheenjäsenet saavat lastensuojelussa? Systeeminen lähestymistapa haastaa pohtimaan lapsen tilanteen arviointia suhdeperustaisena, valtasuhteista tietoisena ihmissuhdetyönä.

Keitä uskotaan?

Edellä olevat tietoa ja tietämistä koskevat kysymykset ovat tärkeitä eettisiä kysymyksiä, joita on tärkeää pohtia niin lastensuojelussa kuin muissakin palveluissa. Lastensuojelussa tietoa rakennetaan ihmisistä, elävistä, kokevista, toivovista ja muuttuvista olennoista suhteineen. Muun muassa siksi ihmisestä ei voida tietää kovin etäältä. Tämä on oleellista ihmisistä tietämisessä: on mentävä lähelle.

Kysymykset tiedon, vallan ja eriarvoisuuden välisistä kytkennöistä ja ”ihmisistä tietämisen” erityispiirteistä ovat lastensuojelulle tärkeitä, koska vallalla on kulttuurisia käsityksiä, joiden myötä eräät meistä ovat tietäjinä etuoikeutetumpia kuin toiset. Aikuista uskotaan helpommin kuin lasta. Työikäistä paremmin kuin vanhusta. Ammattilaista helpommin kuin asiakasta.

Kysyin kerran oudossa paikassa tietä kahdelta henkilöltä, joista ensimmäinen oli vanha ihminen. Hän opasti minua, mutta epäilin häntä, koska hän oli vanha. Kysyin sen jälkeen tietä omanikäiseltäni, koska en luottanut vanhan ihmisen opastukseen. Kuljin sitten ennakkoluulojeni takia väärään suuntaan. Tämäntapaiset käsitykset koskevat myös lapsia ja nuoria. Heitä ei uskota samalla tavalla kuin aikuisia.

Työntekijä etuoikeutettuna, valtaa omaavana tietäjänä

Systeemisessä lähestymistavassa työntekijän ajatellaan olevan velvollinen tiedostamaan oman ajattelunsa ja toimintansa vaikuttimia. Tämä on tärkeää, koska työntekijällä on paljon valtaa. Työskentelyn eettisyys edellyttää, että työntekijä yrittää tiedostaa, miten erilaiset sosiaaliset sijainnit, kuten tietty asema ikä-, tai sukupuolijärjestyksissä tai oma asema koulutettuna tai valkoihoisena kantasuomalaisena vaikuttaa sekä työskentelysuhteisiin erilaisten asiakkaiden kanssa että omaan tapaan ajatella.

Systeeminen ja eettinen työote edellyttää Gail Simonin mukaan mm. alla olevien kysymysten pohtimista:

  • kuinka käsittelemme kysymystä vallasta sekä suhteessa asiakkaaseen tai tutkimuksen kohteena olevaan – ja laajemminkin
  • kuinka hallitsemme omaa sisäistä dialogiamme (mitä meissä herää, kun keskustelemme) ja sisäisen dialogimme suhdetta ulkoiseen dialogiin (mistä keskustellaan)
  • mitä monista ”minuuksistamme” tuomme keskusteluihin ja millä tavalla
  • kuinka voimme refleksiivisesti haastaa ja kyseenalaistaa kiinnittymistämme tiettyihin teorioihin, hypoteeseihin, menetelmiin ja itsestään selviltä tuntuviin arvoihimme
  • kuinka läpinäkyviä olemme suhteessa siihen, mitä tarinoita milloinkin nostamme esiin ja mitä hylkäämme
  • kuinka voimme asettua avoimesti arvioimaan sitä, mitä (millaista tietoa) olemme saaneet aikaan yhdessä toisen ihmisen kanssa, millä seurauksella ja mitä olisimme voineet tehdä (ja tietää!) toisin

Asiakkaille omasta tilanteesta kertominen lastensuojelussa on aina jonkinlainen riski. Pyrkimys eettiseen käytäntöön haastaa meitä työntekijöitä tunnistamaan, keitä ja millaisia tiedonrakentajia meistä on oman elämänhistoriamme myötä tullut ja miksi ajattelemme kuten ajattelemme. Kun kerromme ajattelumme taustoista ammatillista harkintaa käyttäen myös asiakkaille, hekin voivat puntaroida ajatuksenjuoksumme kestävyyttä. Kun asiakkaat pääsevät pohtimaan omaa tilannettaan yhdessä meidän kanssamme ja kuulemaan erilaisia pohdintojamme omasta tilanteestaan, on työskentely lastensuojelun kanssa heidän näkökulmastaan tasavertaisempaa ja siten turvallisempaa.

Työntekijöiden tietoinen pyrkimys oman ajattelun läpinäkyvyyteen voi johtaa parempaan työskentelysuhteeseen. Esimerkiksi lastensuojelun systeemisissä viikkokokouksissa työntekijöiden avoin reflektio, jossa he pohtivat asiakkaan tilannetta ja tuovat esiin siihen liittyviä pohdintojaan asiakkaiden kuullen, on lisännyt asiakkaiden luottamusta tiimien ja asiakkaiden välillä.  Työntekijöistä tulee asiakkaille ihmisiä, joilla ei ole valmiita vastauksia, vaan aito tarve ja halu kuunnella ja etsiä ymmärrystä yhdessä. 

Systeemisyyttä systemaattisuuden rinnalle

Lastensuojelussa on pitkään toivottu lapsen tilanteen arviointiin systemaattisuutta. On ajateltu, että strukturoidut työvälineet varmistavat laadukkaan arvioinnin ja luotettavan tiedon.  Kiinnostus on kohdistunut tietosisältöihin, niiden kattavuuteen ja luotettavuuteen. Tiedonrakentamista jäsentävillä menetelmillä onkin paikkansa lastensuojelun tiedonrakentamisessa. Työntekijä voi esimerkiksi erilaisten tarkistuslistojen avulla kartoittaa, mitä kaikkea hän lapsesta ja perheestä jo tietää ja missä on aukkoja.

Arvioinnin jäsentäminen pelkästään tietosisältöjen kautta ei kuitenkaan riitä, koska tiedontuottaminen lapsesta lastensuojelun asiakkaana on moniulotteista, sosiaalisten erottelujen ja myös valtasuhteiden jäsentämää ihmissuhdetyötä. Siksi lastensuojelun arviointia tulisi pohtia myös systeemisesti: suhdeperustaisena, eettistä tietoisuutta edellyttävänä, läpinäkyvänä ja lähelle asettuvana ihmisistä tietämisenä.

SYSTEEMISYYS LASTENSUOJELUN ARVIOINNISSA – PERIAATTEITA 

  • Kerro asiakkaille avoimesti, että lastensuojelun arviointityöskentelyn tavoitteena on varmistaa lapsen turvallisuutta ja hyvinvointia
  • Kerro, että haluat kuulla lapsen ja muiden perheenjäsenten ajatuksia siitä, millaista tukea tarvitaan
  • Kuuntele lasten ja perheiden ajatuksia siitä, mistä ja miten olisi tärkeää keskustella, jotta lapsen tarpeita ja perheen tilannetta voidaan parhaiten ymmärtää
  • Ilmaise lapsille ja perheille jo varhain työskentelyn alkaessa, että haluat edetä työskentelyssä heiltä lupaa pyytäen
  • Pura työntekijöiden ja asiakkaiden välisiä valta-asetelmia neuvottelemalla asiakkaiden kanssa alkavan arvioinnin ja työskentelyn tavoitteista
  • Kysy asiakkailtasi vaihe vaiheelta mielipiteitä siitä, miltä työskentely tuntuu ja miten olisi hyvä edetä
  • Pyri tekemään oman ajattelusi läpinäkyväksi ja kerro asiakkaille, mihin tietoon, havaintoon tai kokemukseen ajatuksesi lapsesta ja perheestä perustuvat
  • Tuo esiin omaa tietoasi ja ajatuksiasi lapsesta ja perheestä prosessin edetessä tunnustelevasti, älä esitä käsityksiäsi varmana asiantuntijatietona vaan keskeneräisinä pohdintoina
  • Pysy kohtaamisissasi ja suhteessa lapsiin ja perheisiin elävänä ja läpinäkyvänä. Tuo työskentelyn edetessä esiin myös omia tunteitasi ja erilaisia ”sisäisiä ääniäsi”, joita keskustelut asiakkaiden kanssa tai lapsen ja perheen tilanne herättävät
  • Kun työskentelet johonkin sinulle tärkeään teoriaan tai hypoteesiin pohjaten, kerro tästä asiakkaillesi ja tuo esiin, että muunkinlaisia teorioita ja hypoteeseja on olemassa ja tilannetta voidaan lähestyä monella tavalla
  • Pyri kertomaan avoimesti, mikäli tiedostat, että sinulla on omaan historiaasi ja kokemuksiisi pohjaten taipumus keskittyä ja kuunnella paremmin tiettyjä, sinun mielestäsi tärkeän kuuloisia asioita ja tarinoita ja sivuuttaa toisia, jotka eivät kosketa sinua samalla tavalla
  • Tuo esiin, että et suhtaudu työskentelyyn ja sen tuotoksiin lopullisena totuutena, vaan keskeneräisenä ja rakentuvana ymmärryksenä, joka voi vielä muuttua – ilmaise myös tämän asiakkaillesi 
  • Asetu arviointiprosessien päättyessä pohtimaan yhdessä asiakkaiden kanssa toteutunutta yhteistyötäsi ja sen seurauksia
  • Kutsu ja rohkaise asiakkaitasi prosessien aikana ja päättyessä kertomaan, millaista heidän on ollut työskennellä kanssasi ja mitä olisit voinut tehdä toisin

***************

Blogi on tehty osana Tulevaisuuden lastensuojelu -hankkeen työtä. Hankkeen eräänä tavoitteena on kehittää lastensuojeluun liittyvää arviointia. Hanke järjestää 12.11. 2021 tilaisuuden, jossa arviointia pohditaan suhdeperustaisena ja systeemisenä työskentelynä.  Laita päivä jo muistiin  kalenteriisi, ja tule mukaan.

Teksti: Päivi Petrelius, paivi.petrelius@sosiaalitaito.fi

Lähteet:

Burnham, John (2012) Developments in social GRRAAACCEEESSS: visible-invisible and voiced-unvoiced. Teoksessa Inga-Britt Krause (2012) Culture and Reflexivity in systemic psychotherapy. Mutual Perspectives. Lontoo: Karnac Books.

 Code, Lorraine (1995) Rhetorical Spaces. Essays on Gendered Locations. New York: Routledge.

Simon, Gail (2016): Systemic Inquiry as a form of Qualitative Inquiry. Teoksessa Gail Simon & Alex Chard: Innovations In Reflexive Practice Research. Farnhill, UK: Everything is Connected Press.

Totsuka, Yoko (2014) Which aspects of social GGRRAAACCEEESSS grab you most?’ The social GGRRAAACCEEESSS exercise for a supervision group to promote therapists’ self-reflexivity. Journal of Family Therapy. DOI:10.1111/1467-6427.12026